maanantai 1. syyskuuta 2014

MiMiTui-haaste, matkalla oppipojaksi(tytöksi)

Tämä haaste on ollut takkusten takana. Luulin lukevani kolme (!) kirjaa tuosta vain, mutta eipäs niin käynytkään. Tai oikeastaan, olen kyllä lukenut enenmmänkin, mutta en tähän haasteeseen sopivaa. Tässähän piti olla jokin ammatti.
Nyt sain kuitenkin luettua TOREY HAYDENIN LAPSI MUIDEN JOUKOSSA.
Kirjoittaja on amerikkalainen erityisopettaja, joka saa opetettavakseen kerrassaan vaikeita lapsia. Vaikka kirjan takakannessa vakuutetaan, että kyseessä on tositapahtumiin perustuva kirja, tuntuu uskomattomalta, että tälläistä on olemassa.
Hayden on kirjoittanut muitakin kirjoja opetettavistaan.

Kirjassa hän on muuttamassa Walesiin mennäkseen siellä naimisiin. Hänellä on kuitenkin vaikeuksia saada pysyvä viisumi Britanniaan ja niinpä hän päättää odotellassa suostua opettajaksi muutamalla erityislapselle.
Alussa hänellä on vain kolme lasta. Mutta niissäkin on haastetta kylliksi.
Ensimmäinen viikko kului loppuunsa. Oppilaani olivat keskenään hyvin erilaisia, enkä tehnyt ensimmäisinä päivinä juuri muuta kuin säntäilin kolmikon keskellä ja yritin pitää järjestystä. Sekä Leslie että Dirkie olisivat hyvinkin tarvinneet oman opettajansa.
Leslie ei puhunut ollenkaan, eikä häntä ollut opetettu kuivaksi. Muilla lapsilla oli pakkoajatuksia ja -oireita.
Myöhemmin Hayden saa vielä kolme lasta Pohjois-Irlannista. Kaikki ovat tavalla tai toisella psyykkisesti vammautuneita.
Tuntuu uskomattomalta, että hän pystyy tässä kaaoksessa saamaan jonkinlaista tolkkua opetukseen.

Dirkie, Leslie ja Mariana tulivat tavalliseen aikaan, mutta muut eivät. Jäimme odottelemaan heitä, koska en voinut kuvitella kaikkien kolmen sairastuneen samana päivänä, mutta kun Mariana kävi levottomaksi ja Dirkie rasittavaksi, kutsuin viimein kaikki koolle aamukeskusteluun. Sitä lopetellessamme Leslien suunnalta kuului kaamea ääni. Mikä pahempaa, hänen vaippojensa lahkeista alkoi tursua ripulikakkaa, jota valui jalkoja pitkin lattialle asti.
Kun Geraldine, Shemona ja Shamie viimein saapuivat, luokka oli tapauksen jäljiltä yhä mielenkuohun vallassa. Minä olin luokan perällä pesemässä Leslien tuolia. Dirkie huhuili pöydän alla. Mariana paukutti pöydänkantta kaksi viivotinta rumpupalikoinaan. Leslie oli alkanut heitellä puhtaita vaippoja laatikosta lattialle.

Jossakin vaiheessa syksyä tulee selväksi, että Hayden ei selviä yksin lapsien kanssa ja yllättäen Leslien äiti Ladbrooke haluaa tulla hänelle apulaiseksi.
Alkaa mielenkiintoinen vaihe, jossa Haydenille selviää, että Ladbrooke onkin lapsi muiden joukossa.
Rikas, kaunis tohtoriksi väitellyt nainen, mutta alkoholi-ongelmainen, tunne-elämältään vaurioitunut.

Keväällä heidän tiensä erkanivat. Ladbrooke meni takaisin töihin ja Torey muutti Walesiin. Lapsista hän kuuli myöhemmin, että kaikki muut kuntoutuivat vammojensa rajoissa, mutta irlantilainen Geraldinen elämä ei ottanut sujuakseen. Viimeksi hänelle etsittiin pysyvää sijaiskotia.

Kirja on ilmestynyt jo vuonna 1988, mutta suomennettu vasta 2009. Kirja on paksu , sivuja 429. En edes yritä kuvailla kirjaa enempää. Se on itse luettava.

Ammattina on siis erityisopettaja.

3 kommenttia:

  1. Olen joitakin Torey Haydenin kirjoja lukenut. HÄnellä on ihan omintakeinen tyyli, jotkut pitävät, jotkut inhoavat. Minä olen kyllä pitänyt lukemastani.
    Onneksi olkoon oppitytölle.

    VastaaPoista
  2. Olen lukenut monta Torey Haydenin kirjaa. Mielenkiintoisia.
    Nyt tähän aikaan vuodesta ei vain oikein kerkiä lukemaan mitään, kun säilöntä vie ajat...

    VastaaPoista
  3. Oih, kuulostaapas kirja aika raskassoutuiselta. En ihmettele että lukeminen on ollut takkusten takana, kuten sanoit. Onnittelut kuitenkin lienevät paikallaan ! Nyt vaan nopsasti jatkat vähän ohuemmilla ja kevyemmillä kirjoilla.....heh. Minä juuri suljin 450-sivuisen kirjan, tylsistä tylsin, kuivakoin, sekaisin, kamalin, ihan tuore kirja nimeltä KOLME. Kääks, oli huono, vaikka siitä rummutettiin, mutta läpi kahlasin.

    VastaaPoista

Kiva kun kävit!