Kaarre-sana rupesi kiehtomaan minua. Jos ajatellaan autolla ajoa, kaarteeseen yleensä hiljennetään. Minä olen oppinut, että kaarteeseen tultua kiihdytetään. Siis ensin hiljennetään ja sitten lisätään vauhtia. Olen kyllä kerran talvikelissä pyörähtänyt kaarteessa menosuuntaan ja toisen kerran vastakkaisen puolen ojaan. Niissä ei vauhti ollut ihan kohdallaan.
Elämän kaarteisiin joutuessa on joskus hyvä peräti pysähtyä.Katsoa ja miettiä, jatketaanko vai käännytäänkö takaisin. Aina ei ole tarpeen mennä härkäpäisesti eteenpäin, jos kaarre tuntuu liian jyrkältä tai vaikealta. Toisaalta ei kannata aina pelätäkään etukäteen, vaikka kaarteessa ei tietä eteenpäin näkyisikään. Ollako vai eikö olla? Mennäkö vai ei?
Näinhän se on. Elon tie ei ole vain suoraa alamäkeä, eikä ylämäkeäkään... :-)
VastaaPoista