perjantai 24. helmikuuta 2017

Rakas päiväkirjani

Rakas päiväkirjani

Harvakseltaan tänne muistiinpanoja teen. Minut on vallannut kutominen niin totaalisesti, että ei juuri muuta ehdi tehdä. Olen innostunut tekemään kirjoneuletta. Muutamat isot sukat ovat syntyneet. Anelmaisia en kuitenkaan aio tehdä, koska en ole ihastunut malliin.
Miehen siskolle on sukat valmiina, mutta niihin pitäisi vielä silmukoita jäljitellen tehdä koiran kuva. Se ei olekaan niin helppoa kuin kuvittelin. Hän täyttää 70 vuotta maaliskuussa, joten ajattelin antaa sukat, joissa on hänen koiransa kuva.


Kirjoittelin nuoruudessani (n.14-15v) paljon päiväkirjaan. Niitä oli itse asiassa monta kirjaa. Yhden nimi oli Verna. En osaa yhtään sanoa, miksi olin valinnut tuollaisen nimen kirjalle.
Sitten jossakin vaiheessa poltin kaikki kirjat nuotiolla. Kyllä nyt harmittaa!

*****

Lunta on tullut ihan hirveästi. Eilen iltapäivällä sain tytöltä viestin, jossa poli linkki iltalehden sivuille ja lisäys Aaro ja Veera mukana.
Järkytys oli melkoinen, kun sivuilta paljastui kolari, jossa toisena osapuolena oli lasten koulubussi.
Lapsille ei kuitenkaan ollut käynyt pahasti.Mustelmia oli tullut ja lihakset kipeinä turvavyöstä. Terveyskeskuksessa toki kaikki kävivät. Lasten järkytystä lievensi se, että pääsivät ihan uutukaisella taksilla sairaalaan, saivat siellä ruokaa ja jäätelöt.
Vanhempi lapsista on puhunut ja puhunut tapahtuneesta. Kuinka kaikilta lensi pipot ja silmälasit päästä, yksi pojista ei ollut turvavöissä ja lensi käytävälle.
Aaro ei ole juuri asiasta puhunut.
Mummo on vieläkin vähän järkyttynyt. Jos alan asiaa kovasti miettimään, tulee kyyneleet silmiin.
Ehkä teen päiväkirjaan joskus kortin aiheesta.

*******


Belles Fleurs 1/2


Belles Fleurs 2/2

Nämä kortit tein aamulla. Kaikki koottu palasista.


HYVÄÄ VIIKONLOPPUA1 AJAKAA VAROVASTI!

7 kommenttia:

  1. Ihania kortteja ja on mukavaa lukea kirjoituksiasi:) Paitsi tuo kolari, ihan kauheaa!

    VastaaPoista
  2. Hurmaavat kortit.
    On hyvä ettei pahemmin käynyt. Ennen lapset eivät olleet edes turvavöissä. Hirvittää aivan ajatella. Onneksi lapsia on vähän "hellitty ja lohdutettu" jäätelöllä. Monelle voi jäädä pelkoja tämmöisestä.

    VastaaPoista
  3. Kaikki kolalrit eivät päättyneet eilen yhtä onnellisesti. Vaikka lapset ovat kyllä järkyttyneitä, ja mummokin, sen uskon. Kyllä tuntuisi hurjalta, jos jotain lapsenlapsille sattuisi. Se minua pelottaa eniten. Jotenkin tyttärentytär on minulle niin tärkeä ja kaikille mummeille, mummoille, varmasti.

    Tosi surullista, että poltit päiväkirjasi. Minulla on yksi nuoruudesta tallella. Nyt kirjoitan sähköiseen muotoon n 15 vuotta sitten kirjoittamaani päiväkirjaa. Sen aijon antaa laittaa kansien väliin, siitä tulee numero kakkonen, ykkösen ja kolmosen aijon kirjoittaa nyt ja antaa laittaa nekin itselle ja jälkipolville muistoksi. Paljastan millainen se mummi oikein oli :-)))

    VastaaPoista
  4. Päiväkirjakortti on siis täysin osuva tilanteeseesi ! Ihanat nuo belle fleur -kortit, aijai miten suloiset. Mukava tosiaan lukea kuulumisia, pitäisiköhän minunkin ..... Neulominen on kyllä mukavaa, mutta miksiköhän ihmisellä ei ole neljää kättä, voisi tehdä samalla vaikka korttejakin. No, voihan neuloessa katsella ainakin tv:tä, paitsi kirjoneuloessa.

    VastaaPoista
  5. Kyllä nuo kolarit aina pelästyttävät. Onneksi ei käynyt pahemmin.
    Nää liukkaat ovat tosi vaarallisia juttuja, ei aina edes itsessä ole syyllisyys.

    VastaaPoista
  6. Säikähdyksellä on siis onneksi selvitty. Tuli mieleen tuosta jälkeenpäin puhumisesta tämmöinen: Asuttiin kolmikerroksisessa talossa joita oli useampiakin lähekkäin. Naapuritalossa oli tulipalo ja tietysti saapui paloautoja ja ambulanssi jne. ihmiset seisoivat järkyttyneinä pihalla. Poikamme oli vielä päiväkoti-iässä silloin eikä sen tapauksen jälkipuinnista meinannut tulla ollenkaan loppua. Hän jaksoi uudestaan ja uudestaan...Kysyin lopulta jostain perheneuvolan asiantuntijalta onko oikein jatkaa sitä hänen kanssaan vai pitääkö yrittää kääntää huomio muualle. Siellä vastattiin, että poika tekee nyt surutyötä. Tilanne vastaa jotakuinkin isovanhemman menetystä jos on pitänyt paloautoja hienoina ja ollut niistä kiinnostunut. Pitää vaan kuunnella ja jaksaa toistaa, että ei pala enää ikinä on niin harvinaisia tulipalot. Sanoi, että pienelle lapselle voi huoletta valehdella. Ei tarvi olla kovin realistinen. Voi siis varautua, että sillä puhuvalla lapsella tulee hetken aikaa tuota juttua riittämään. Hänen tunteistaan voi kysellä jne. Osallistutko näillä kauniilla kevätkorteilla TJK 9-10 haasteisiin?

    VastaaPoista
  7. Hurmaavat kortit.Onneksi kaikki päättyi hyvin.Semppiä.

    VastaaPoista

Kiva kun kävit!